Kaartin soittokunta on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut ammattiorkesteri
Soittokunnan toiminta alkoi Parolassa aprillipäivänä vuonna 1819, jolloin ensimmäiset musikantit merkittiin pataljoonan kirjoihin.
Ensimmäisiin soittajiin lukeutuivat Johan von Hausen, Fredrik Malmsten ja Carl Ytterbom. Tähän päivään mennessä Kaartin soittokunnan riveissä on palvellut 25 kapellimestaria ja arviolta yli 1000 soittajaa. Enimmillään Kaartin soittokunnassa on ollut lähes 70 soittajaa. 27.8.1861 annetun keisarillisen asetuksen mukaan Suomen Kaartin soittajiston kokonaisvahvuus oli 68. Henkilöstön kokoonpano muodostui seuraavasti:
• 1 kapellimestari
• 34 musikanttia
• 12 musiikkioppilasta
• 1 pataljoonan signalisti
• 20 komppanian signalistia
Kaartin soittokunta on historiansa ajan ollut tiennäyttäjä koko suomalaiselle puhallinmusiikille. Soittokunnan kapellimestarien ja soittajien antaman esimerkin sekä opetuksen välityksellä suomalainen puhallinmusiikki on saanut nykyiset muotonsa ja esitystapansa. Kaartin soittokunta oli mukana Maamme-laulun ensiesityksessä Floran päivänä vuonna 1848. Ja tuskinpa ensimmäistä suomalaista oopperaa "Kaarle kuninkaan metsästys" olisi voitu esittää vuonna 1852 ilman Suomen Kaartin ja Suomen Meriekipaasin soittajien avustusta. Huhtikuun puolessa välissä vuonna 1853 Kaartin soittokunta soitti ensimmäisen julkisen konserttinsa Engelin teatteritalossa tuoreen kapellimestarinsa Ernst Wilhelm Floesselin (1853–1874) johdolla. Tämä konsertti oli ensimmäinen huomattava puhallinmusiikkitapahtuma, jossa soittokuntana oli puhtaasti vaskisoittimista kokoonpantu orkesteri.
Autonomian aikana Kaartin soittokunta sai vaikutteita alan kansainvälisestä kehityksestä Krasnoje Selon harjoitusleireillä. 1800-luvulla Venäjä ja Preussi olivat sotilasmusiikin suurvaltioita. Krasnoje Selossa ja Pietarissa Kaartin soittokunta toimi säännöllisesti kesäisin vuodesta 1829. Leiriaikoina soittokunta sai usein kiitosta keisareilta ja kuninkailta. Esimerkiksi Preussin kuningas Wilhelm III ihastui soittokunnan vääpelin Erik Eriksonin (1834–1838) säveltämään Kaartin paraatimarssiin, nykyiseen Suomi-marssiin niin paljon, että Nikolai I lahjoitti sen hänelle. Marssi liitettiin vuonna 1837 Preussin armeijamarssikokoelmiin jalkaväen paraatimarssiksi nimellä "Marsch aus Petersburg (1837)".
Aleksanteri III (1881–1894) oli Kaartin soittokunnan huomattava ihailija. Hän ja "Suomen torvisoiton isäksi" kutsuttu kaartin kapellimestari Adolf Leander (1874–1899) tulivat hyvin toimeen keskenään. Aleksanteri oli etevä baritonitorven soittaja ja innokas vaskimusiikin harrastaja.
Kaartin soittokunta on runsaiden edustustehtäviensä lisäksi toiminut myös rintamasoittokuntana. Syksyllä 1830 soittokunta osallistui joukko-osastonsa mukana ensimmäisen kapellimestarinsa Josef Tvarjanskyn (1819–1853) johdolla Puolan kapinan kukistamiseen. Huhtikuussa 1832 palattiin Helsinkiin.
15.4–17.10.1849 välisenä aikana Suomen kaarti oli lähetetty kukistamaan Unkarin kapinaa. Soittokunta oli myös retkellä mukana. Sotatoimiin ei kuitenkaan ehditty, sillä kolera keskeytti matkan Kaartin osalta. Vuonna 1854 Kaarti soittokuntineen oli Itävallan rajalla, jolloin tarkoituksena oli avustaa unkarilaisten taltuttamisessa. Tälläkin retkellä kaartilaisten "koleratappiot" olivat sen verran suuret, että varsinaisiin sotatoimiin ei päästy. Vuoteen 1856 saakka Kaarti sairasteli Uudella kirkolla. Krimin sodan aikana Kaartin sairastappiot olivat vajaat 1700 miestä.
Varsin merkittävä rintamakokemus saatiin Turkin sodassa 1877–78. Rintamalla ollessaan soittokunta ei selvinnyt ilman tappioita. Esimerkiksi Gorni Dubnjakin taistelussa kaatui viisi torvensoittajaa. Turkin sodasta Balkanilta Kaartin soittokunta sai itselleen "sotatuomisina" orpopojan, Aleksei Apostolin. Hänestä tuli soittokunnan kapellimestari vuonna 1899 ja sittemmin Puolustusvoimien ylikapellimestari vuosiksi 1918–1927.
Toisen maailmansodan aikana Kaartin soittokunta ei toiminut rintamasoittokuntana. Sen sijaan se esiintyi elokuvien uutiskatsauksissa, radion asemiesilloissa ja toivekonserteissa. Tuolloin koko kansa tunsi Helsingin varuskunnan soittokunnan ja sen kapellimestarin musiikkikapteeni Artturi Ropen (1934–1952). Monet suomalaiset muistavat vielä elävästi 1950- ja 1960-lukujen suositut radiokonsertit, joita Helsingin varuskuntasoittokunta soitti säännöllisesti Martti Parantaisen, Arvo Kuikan ja Teuvo Laineen johdolla.
Kaartin soittokunta on ollut vaikuttaja myös suomalaisen äänilevytuotannon vaiheissa. Soittokunta esiintyi äänilevyllä jo vuonna 1904 Suomen kaartin viimeisen kapellimestarin Albin Lindholmin (1901–1905) johdolla. Soittokunnan nimi oli tuolloin Henkivartioväen 3.Suomen tarkk'ampujapataljoonan soittokunta. Varhaisilla äänilevyillä esiintyi myös Kaartin soittajistosta koottu Helsingin Torvisoittokunta Aleksei Apostolin johdolla. Kaartin musikantit ovat siis ensimmäisiä suomalaisia puhallinmusiikin levyttäjiä. Kaartin soittokunnan soittajista muodostettu Kaartin seitsikko soittaa tänäkin päivänä torvimusiikkia siinä kansainvälisestikin ainutlaatuisessa kokoonpanossa, jonka kehittivät Suomen Kaartin soittokunnassa sen kapellimestari Adolf Leander ja soittokunnan vääpeli Antti Ahonen (1877–1886).
Nykyisin Kaartin soittokunta on kansainväliseen tapaan valtiollinen edustussoittokunta, jonka perinteet juontavat suoraan autonomian ajalta. Soittokunnan konsertit ovat mittavia tapahtumia, joiden ohjelmistoon mahtuu koko sotilasmusiikin monipuolinen kirjo. Kaartin soittokunta on viime vuosina näyttänyt osaamisensa myös kuviomarssin taitajana. Siitä on lyhyessä ajassa kehittynyt tämän puhallinmusiikin lajin johtava soittokunta jopa kansainvälisellä tasolla.
Nimet vuosien varrella
Kaartin soittokunta on tunnettu monilla nimillä. Nimi on yleensä ollut kytkettynä joukko-osaston nimeen ja sen muutoksiin. Kaartin soittokunta on nykyään ainoa elävä side keisarin Kaartin ja nykyisen Kaartin jääkärirykmentin välillä. Kaartin soittokunnan nimet vuosien varrelta ovat seuraavat:
• Helsingin Opetuspataljoonan soittokunta 1819–1827
• Suomen Opetustarkk'ampujapataljoonan soittokunta 1827–1829
• Henkivartioväen Suomen tarkk'ampujapataljoonan soittokunta 1829–1878
• Henkivartioväen 3. Suomen tarkk'ampujapataljoonan soittokunta 1878–1905
• Helsingin Torvisoittokunta 1901–1918
• Pohjois-Pohjanmaan rykmentin soittokunta 1918
• Suomen Valkoisen Kaartin rykmentin soittokunta 1918
• Valkoisen Kaartin rykmentin soittokunta 1918–1919
• Suomen Valkoisen Kaartin rykmentin soittokunta 1919–1940
• Helsingin Varuskunnan soittokunta 1941–1952
• Helsingin Varuskunnan soittokunta I 1952
• Helsingin Varuskuntasoittokunta 1952–1990
• Kaartin soittokunta 1990-
