Laivaston soittokunta – Merivoimien oma soittokunta

Laivaston soittokunta on jo yli satavuotias nuorekas merivoimien soittokunta. Virallinen nimi on vuosien saatossa muuttunut useaan kertaan sotaväen joukko-osastojen mukaisesti, vaikka useimmiten on kuitenkin puhuttu laivaston soittokunnasta tai meriväen soittokunnasta.

Historia alkaa Meripataljoonan soittokunnan perustamisesta Helsingissä vuonna 1919. Ensimmäinen esiintyminen oli 1.5.1919 lipunnostossa, jossa valtionhoitaja Mannerheimkin oli läsnä. Laivastolle vahvistettiin oma kunniamarssi, Ernst von Vegesackin marssi 19.11.1919. Nimen takana on ruotsalainen kenraali, joka Suomen sodassa vuonna 1808 yritti tuloksetta vallata venäläisiltä Turun kaupungin.

Vuonna 1922 soittokunnan nimi muuttui Laivaston koulutuskunnan soittokunnaksi. Tähän kokoonpanoon liittyi Georg Malmstén, joka oli mukana vuoteen 1929 saakka, kunnes aloitti laulajan uransa. Myöhemmin sotien aikana Georg oli myös tiiviisti mukana soittokunnan toiminnassa. Georgin veli Eugen Malmstén työskenteli soittajana soittokunnassa vuonna 1922. Malmsténit antoivat kasvot niille uusille tuulille, joiden vaikutukset näkyivät ja kuuluivat myös sotilassoittokunnissa. Näitä uusia tuulia olivat sointi-ihanteen muuttuminen ja ennen kaikkea jazzin rantautuminen Suomeen. Soittokunnissa uudistuminen alkoi soittimiston laajentamisella ja monipuolistamisella ja soittajien kouluttamisella uudenlaisiin musiikkityyleihin. 

Laivaston soittokunnan soittajat esiintyivät radiolähetyksissä jo 1920-luvun alussa, ennen Yleisradion perustamista. Vuonna 1925 soittokunnan soittajia oli soittamassa "elävissä kuvissa". Vuonna 1926 Puolustusministeriö vahvisti Laivaston soittokunnalle 24 soittajaa. 

Vuodesta 1928 alkaen soittokunta tunnettiin Rannikkolaivaston soittokuntana. Sen määrävahvuus oli virallisesti 14 henkeä, mutta todellisuudessa 30 henkeä ja ylikin. Purjehduskauden alkaessa komennettiin lippulaiva Ilmariselle soittoryhmä, joka oli jo perinteinen suomalainen torviseitsikko. Laivaston soittokunnan ensimmäinen vierailu ulkomaille suuntautui Tallinnaan vuonna 1928. Kesällä 1929 soittokunta oli mukana, kun kolme tykkivenettä teki vierailun Ruotsiin, Karlskronaan ja Saltsjöbadeniin. 1930-luvulla soittokunta vieraili myös muun muassa Pärnussa, Riiassa, Kielissä ja Liepajassa sekä Portsmouthissa.

Sodan aikana soittokunta pysyi edelleen Helsingissä, ja tehtävät olivat moninaisia. Varsinaisen soittotoiminnan lisäksi oli vartiointia, reserviläisten kouluttamista ja varusteiden jakamista. Suurimman osan Laivastonkin soittokunnan palvelustehtävistä muodostivat sankarivainajien siunaustilaisuudet, joita saattoi olla päivittäin useitakin. Soittokunnat osallistuivat myös kenttäjumalanpalveluksiin ja maanpuolustusjuhliin, ja omalta osaltaan kohottivat joukkojen sekä siviiliväestön mielialaa ja puolustustahtoa. 

Turun aika

Jatkosodan aikana vuonna 1941 Laivaston soittokunta siirtyi Turkuun soittokunnan vahvuuden ollessa 27. Samalla nimi muuttui Turun laivastoaseman soittokunnaksi ja se sijoitettiin Heikkilän kasarmille. Vuodeksi 1942 soittokunta muutti Turun kasarmille, nykyisen yliopiston alueelle. Turkuun muuton myötä Laivaston soittokunnan perinteenä on ollut olla mukana soittamassa jokavuotisessa joulurauhan julistuksessa.

Vuonna 1944 soittokunnan nimi muuttui Laivaston soittokunnaksi, ja sen vahvuudeksi määrättiin 14 soittajaa ja 12 soitto-oppilasta.  Soittokunta oli jatkosodan jälkeen majoitettuna saksalaisia varten rakennetussa Pikku-Berliiniksi kutsutussa parakkikylässä, joka sijaitsi Patterinhaassa. Vuoden 1946 aikana Laivaston soittokunnalla oli lehtitietojen mukaan tilaussoittoja paljon enemmän kuin niitä voitiin vastaanottaa. 

Nimi muuttui vuonna 1951 Turun varuskunnan soittokunnaksi, jonka vahvuudeksi määriteltiin kaksi kapellimestaria, 21 aliupseerisoittajaa ja 14 soitto-oppilasta. Soittokunta muutti samana vuonna Sirkkalan kasarmille. Nimitys muuttui jo seuraavana vuonna; soittokunnasta tuli vuonna 1952 Turun varuskuntasoittokunta. 

Laivastovierailut ulkomailta Suomeen ja vastavuoroisesti toisin päin alkoivat vähitellen 1950-luvun toisella puoliskolla. Soittokunta kävi mm. Leningradissa, ja oli vastaanottamassa useiden maiden vierailuja Suomessa. Vuonna 1966 soittokunta kävi Riiassa, vuonna 1967 Karlskronassa ja Tukholmassa. Vuosina 69-78 matkat suuntautuivat Kööpenhaminaan, Leningradiin, Tallinnaan ja Södertäljeen. Vuonna 1969 perustettu Rovaniemen varuskuntasoittokunta lohkaisi Laivaston soittokunnasta suuren määrän vakansseja, jolloin vahvuudeksi jäi kapellimestari, 14 soittaja-aliupseeria ja 9 soitto-oppilasta. 

Soittokunta muutti Heikkilän kasarmille vuonna 1971. Turun Varuskuntasoittokunnan työlistoilla alkoi 1970-luvun puolivälissä näkyä myös viihde- ja kahvikonsertteja, jotka olivat uudenlainen avaus suurelle yleisölle tuttujen puistokonserttien lisäksi. Ensimmäinen koululaiskonsertti pidettiin vuonna 1975.

Pansioon muutto tapahtui vuonna 1979 ja 80-luvun alussa vahvuus oli  yksi sotilaskapellimestari, 14 toimiupseeria, 14 miehistöön kuuluvaa sekä yksi siviilihenkilö. Soittokunta kävi ensimmäisenä suomalaisena sotilassoittokuntana Yhdysvalloissa vuonna 1988. Myös Riiassa vierailtiin 1980-luvulla.

Vuodesta 1990 alkaen soittokunta on tunnettu nimellä Laivaston soittokunta. Vuonna 1998 vahvuus oli  20 soittajaa. 1990-luvulla ulkomaan kohteita olivat Tallinna, Gdansk, Pietari ja Saumur. 1990-luvulta eteenpäin konsertteihin valittiin yhä enenevässä määrin uudempaa ja haastavampaa puhallinmusiikkia.

Kohti tätä päivää

Vuonna 2013 soittokunta muutti Linnankadulle Turun konservatorion yhteyteen ja seuraavana vuonna osaksi Merivoimien esikuntaa. Puolustusvoimauudistuksen myötä Laivaston soittokunnan vahvuus kasvoi 32+2 henkeen. Uusia soittajia siirtyi laivastoon Kankaanpään, Hämeenlinnan, Mikkelin ja Vaasan lakkautetuista sotilassoittokunnista. 2000-luvulla Laivaston soittokunta on vieraillut muun muassa erilaisissa tattoissa ja tapahtumissa Tallinnassa, Lontoossa, Oslossa, Bremenissä ja Karlskronassa.

Vuonna 2020 Laivaston soittokunta sai vihdoin oman kodin; uudet, hienot ja toimivat tilat Heikkilän kasarmialueelta. Remontoitu ja täysin soittokuntaa varten suunniteltu ja toteutettu paikka antaa loistavat lähtökohdat musiikin tekemiselle. Ympyrä sulkeutui, kun soittokunta palasi takaisin Turun aikakautensa lähtöpaikkaan.

Historiaa ja juuria ei ole unohdettu: osaltaan uutta vanhaa edustaa Laivaston soittokunnan sisällä toimiva ja viime vuosina perustettu 11-henkinen Pieni viihdeorkesteri. Jo Georg Malmsténin aikaan Laivaston soittokunta oli tunnettu viihdemusiikin taiturina, ja tätä perinnettä Pieni viihdeorkesteri jatkaa esittäen niin vanhaa iskelmää kuin uunituoretta listapoppiakin. Hymy huulessa ja sopivasti “lippa vinossa”.

Laivaston soittokunnan päälliköt:

• Sixtus Bernhard Lundelin 1919
• Karl Fredrik Lindén 1919–1920
• Karl Nikolai Hellman 1920–1935
• Armas Muukka 1935–1944
• Eino Kuparinen 1944–1967
• Erik Nurminen 1967–1971
• Esko Juuri 1971–1984
• Turkka Mettälä 1984–1993
• Timo Kotilainen 1993–2015
• Petri Junna 2015–2020
• Juha Ketola 2021–

Historiatiedot ovat suurelta osin peräisin Kauko Karjalaisen kirjoittamasta kirjasta Puhallamme elämyksiä – Laivaston soittokunta 100 vuotta (2019).