Babylonin riippuvat puutarhat

 

Nykyisessä Irakissa, mutta missä siellä?

Kuningas Nebukadnessar II, Babylon

Perinteisen käsityksen mukaan riippuvat puutarhat sijaitsivat Babylonin kaupungissa Eufrat-joen varrella nykyisessä Irakissa. Niitä on kutsuttu myös Semiramiin riippuviksi puutarhoiksi, koska tarinan mukaan kuningas Nebukadnessar II rakensi ne ilahduttaakseen Semiramis-vaimoaan, joka ikävöi kotimaataan, vuoristoista ja vihreää Meediaa ,joka sijaitsee myöhemmän Persian, siis nykyisen Iranin alueella. Sama tarina kerrotaan myös niin, että vaimon nimi oli Amyitis. Joka tapauksessa vaimo tunsi persialaista rakennuskulttuuria, ja keinotekoisten puutarhojen rakentaminen on lähtöisin juuri Persiasta.

Jos Nebukadnessar II oli puutarhojen rakennuttaja, se tapahtui vuoden 600 eaa. paikkeilla. Nebukadnessar II oli itsevaltainen ja mahtava hallitsija, joka toteutti Babylonissa suuria, kunnianhimoisia rakennusprojekteja. Siksi puutarhojen rakennuttaminen olisi ollut mahdollista hänelle, varsinkin kun malli tuli puolison kotiseudulta.

Mutta puutarhoista ei ole Babylonissa mitään säilyneitä merkkejä. Antiikin historioitsijoista vain yksi, Josephus, on sitä mieltä, että rakentaja oli Nebukadnessar II. Monien antiikin lähteiden tiedot ovat kuitenkin tässä asiassa ristiriitaisia. Nykyiset historioitsijat epäilevät koko puutarhojen olemassaoloa, ja toisten mielestä ne eivät sijainneet ollenkaan Babylonissa.

 

Kuningas Sanherib, Ninive

Samanlaisista puutarhoista on löytynyt jäänteitä entisestä Assyrian pääkaupungista Ninivestä Mesopotamiasta, joka sijaitsee myös nykyisen Irakin alueella. Brittiläinen tutkija Stephanie Dalley on esittänyt 20 vuoden tutkimustensa perusteella todisteita siitä.

Ninive sijaitsee 480 kilometrin päässä Babylonista, mutta sitä alettiin myöhemmin kutsua Uudeksi Babyloniksi sen jälkeen, kun Assyria oli valloittanut Babylonian. Nimen vuoksi myös Niniven puutarhat voisivat siis olla ”Babylonin puutarhat”. 

Dalleyn mukaan puutarhat olisi rakentanut hoviinsa Assyrian kuningasta Sanherib, joka teki Ninivestä uuden pääkaupungin ja kehitti sitä monin tavoin. Hän rakennutti suuren palatsin ja kehitti kaupungin kastelujärjestelmää, mikä sopisi riippuvien puutarhojen rakentamisen kanssa. Ninivestä on löydetty merkkejä palatsin terasseista, joilla oli tällainen kastelujärjestelmä. Niiden arvellaan olleen noin 120 metrin levyisiä ja 25 metriä korkeita, ja niissä oli kouru- tai putkijärjestelmä, jota pitkin kasteluvesi pääsi pohjalla oleviin suuriin vesialtaisiin. 80 kilometrin päästä palatsille johdettu vesi olisi nostettu riippuviin puutarhoihin varta vasten rakennetulla ja ajankohtaan nähden erityisen kehittyneellä laitteella.

Sanherib rakensi palatsinsa 700-luvulla eaa., siis ennen Nebukadnessarin aikaa.

Sanheribin pojanpojan hallituskaudella assyrialaisten valtaan kyllästynyt naapurimaiden liitto hyökkäsi Niniveen ja hävitti sen. Sekä Ninive että Babylon ovat siis rauniokaupunkeja, eivätkä ne ole turvassa vieläkään. 2010-luvulla Isis on jatkanut niistä löydettyjen aarteiden tuhoamista.

Sanheribin puutarhat Ninivessä eivät sulje pois mahdollisuutta, että Nebukadnessar II olisi rakentanut samanlaisia Babyloniin. Ne vain ovat voineet tuhoutua täysin. Myös kreikkalaiset historioitsijat ovat voineet sekoittaa tietoja näistä kahdesta tai mahdollisesti vielä joistakin muista, ehkä Persiassa sijainneista puutarhoista keskenään. Esimerkiksi historiankirjoituksen isänä pidetty Herodotos (noin 484–425 eaa.) kuvasi Babylonin kaupunkia erittäin hehkuvasti ja jopa liioitellen, mutta hän ei maininnut lainkaan puutarhoja. Tosin Herodotos ei tiettävästi itse koskaan käynyt Babylonissa.

Miltä ne näyttivät?

 

Riippuvien puutarhojen uskotaan olleen tekovuoria, jotka kaukaa katsottuina näyttivät kuin riippuvan ilmassa. Toisten mielestä ne olivat palatsin ympärille rakennettuja terasseja. Joka tapauksessa kreikkalaiset olivat hyvin vaikuttuneita niistä, olivatpa he nähneet sellaisia missä tahansa. 

Kreikkalaiset kutsuivat tällaisia puutarhoja nimellä paradeisos, joka on johdettu persiankielen sanasta pairadaëza, suomeksi siis paratiisi.

Babylonin puutarhoista kertovat Diodorus Sisilialainen 1. vuosisadalla eaa. sekä Strabon, joka kuvasi niitä teoksessaan ”Geographika” noin 50 vuotta myöhemmin, keisari Augustuksen aikana.
Keinotekoinen puutarha kastelujärjestelmineen oli aikalaisten silmissä ihme jo siksi, että se pysyi vehmaana ja vihreänä myös keskikesän pitkän kuuman ja sateettoman kauden aikana, jolloin muu luonto kuivui ja harmaantui. Ja tietenkin oli ihme, että sellaiset vihreät puutarhat kasvoivat yläilmoissa kaukana maan pinnasta, josta kasvit yleisen tiedon mukaan ottivat tarvitsemaansa vettä ja ravintoa. 

Babylonin puutarhoista kerrotaan, että ne oli liitetty palatsiin arkadein tuettuina terassisarjoina, jotka nousivat joen äyräältä ylöspäin ja ylöspäin, aina kaupungin muurin harjan tasolle asti.

Arkadi = pylväiden tai pilareiden kannattama holvikaarten sarja tai käytävä, jonka seinämänä on tällainen pylväikkö; usein kuumissa maissa katettu kauppakuja, viileä kävelykatu.

Diodoruksen mukaan terassien seinämät olivat 7 metriä paksuja, kun taas niiden takana kulkevat käytävät, siis kasvien alueet vain 3 metriä leveitä. Edelleen hän kertoo, että rakentamiseen oli käytetty kiveä, mikä ei ollut Babylonissa tavallinen rakennusaine. Puutarhojen pohjana oli ensin runsaalla bitumilla päällystetty ruokokerros, sitten kaksinkertainen kerros poltettuja tiiliä, jotka oli saumattu sementillä, ja niiden päällä lyijylaattoja. Tämän kaiken päällä oli multa, johon puut ja muut kasvit istutettiin. Kastelua varten pidettiin yllä pysyviä vesivarastoja, jotka täytettiin alapuolella olevasta joesta. Nostolaite oli nerokas, mutta se pidettiin huolellisesti kätkössä katsojilta. Joko se oli ruma, tai sitten puutarhojen haluttiin näyttävän taianomaisesti itsestään kasvavilta.

Ihmeet luetteloinut Filon Bysanttilainen kuvaili, miten puutarhoissa vesi solisee lakkaamatta alas puutarhojen penkereitä ja liikkuu jonkinlaisia putkia pitkin takaisin ylös, ja miten lumoava, vihreä, tuoksuva ja kukkiva tämä paikka on. Filon ei ollut sitä tosin itse nähnyt, eivätkä muutkaan kreikkalaiset. Sen sijaan Persia ja sen takaiset alueet, jonne Aleksanteri Suuren sotaretket yltivät, oli heille jo itsessään ihme. Kreikan niemimaa oli kuivaa, kovaa, niukkaravinteista maata. Oliivipuu oli siellä tyypillisin kasvi. Kun kreikkalaiset näkivät idässä vehreitä, vehmaita kukkuloita ja metsiä ja runsaslajisia ja -satoisia viljelymaita, he loivat mielikuvan ”paratiisista”, puutarhasta, jollaista heidän kuivaan kallioiseen maaperäänsä ei voinut kasvattaa. ”Riippuvan” puutarhan käsite heidän oli varmaankin helppo ymmärtää, sillä Kreikassa pengerviljely kastelujärjestelmineen oli sinänsä tuttu asia. 

Myyttinen Babylon

 

Muinainen Babylon oli myyttinen kaupunki, joka sekin liittyy tiiviisti Aleksanteri Suureen. Se kuuluu hänen idän valloituksiinsa, ja hän hallitsi siellä kuningas Nebukadnessarin palatsista käsin, missä hän myös kuoli vuonna 323 eaa. Tällöin hän olisi myös nähnyt riippuvat puutarhat, mikäli ne olivat olemassa. 

Puutarhoilla tai ilman, Babylonin kaupunki oli hyvin vaikuttava ja loistelias. Sinne rakennettiin suuria palatsi- ja hallintorakennuksia, jotka koristeltiin näyttävästi ja värikkäästi. Siellä sijaitsivat muun muassa Zikkurrat, jota on pidetty Raamatun Baabelin tornina, sekä kuningatar Semiramiin kuuluisa hautamuistomerkki. 

Babylonin kaupunginmuuri tai oikeastaan sen 12 metriä korkea Ištarin portti on kilpaillut riippuvien puutarhojen kanssa paikasta 7 ihmeen joukossa. Sen lohikäärme- ja härkäaiheiset reliefit oli tehty erikoisvalmisteisista valkoisiksi, keltaisiksi, tummanruskeiksi, vihreiksi ja sinisiksi emaloiduista tiilistä. Tausta oli lasuurikiveä eli lapislatsulia, joka on lasikiiltoinen korukivenä käytetty puolijalokivi, väriltään syvän sininen. Jokainen eläinhahmo oli vähän yli metrin korkuinen, ja niitä oli portin koristeena 575 kappaletta. Ištar, jolle portti on omistettu, oli puolestaan kuuluisin muinaisbabylonialaisten jumalattarista. Hän oli ylijumala Anun, taivaan herran lempivaimo.

1800-luvulla berliiniläinen tutkimusryhmä arkeologi Robert Johann Koldeweyn johdolla löysi Babylonian kaupungin muurit ja muita osia muinaisesta kaupungista, muun muassa hallintorakennuksen, jota he ensin luulivat riippuvan puutarhan jäänteeksi. Tästä syystä Berliinin Pergamon-museossa on muun muassa Ištarin portin rekonstruktio. Mutta puutarhoista Koldewey ei löytänyt merkkiäkään. Babylonin muurit on rakennettu nykyaikaisen menetelmin uudelleen, mutta niissä ei lue enää muinaisten kuninkaiden nimiä, vaan Saddam Husseinin