Maailman 7 ihmettä
Miksi ne listattiin?
Kuka keksi, että ihmeet pitää valita ja tehdä niistä lista?
Ihmeet valittiin ensisijaisesti matkailuvalteiksi, joiden oli tarkoitus opastaa matkailijoita ja tarjota heille mielenkiintoisia maamerkkejä Välimeren alueella. Koko listaus saattoi siis itse asiassa olla mainos, jonka laati joku runoilija 200-luvulla eaa. Aleksandriassa Kreikassa. Jotkut tutkijat olivat sitä mieltä, että kohteet olisi valinnut Antipater-niminen runoilija, mutta toisten tutkijoiden mielestä lista oli olemassa jo ennen häntä, ja hän vain toisti sitä halutessaan kertoa enimmäkseen Artemiin temppelistä.
Joka tapauksessa Filon Bysanttilainen kirjasi ihmeet muistiin 200-luvulla eaa. Hänen listansa kirjoitettiin myöhemmin sidottuun kirjaan, joka on noin 1000 vuotta vanha (ihmeistä kertovat sen 12. ja 14. teksti). Muuan kardinaali toi kirjan Eurooppaan, missä se ajelehti paikasta toiseen noin vuosisadan ajan, kunnes se päätyi Heidelbergin yliopiston kokoelmaan. Siellä se on säilynyt tähän päivään asti. Ilman tätä listaa maailman seitsemän ihmeen kokonaisuutta ei nykyaikana tunnettaisi lainkaan.
Listasta oli olemassa muitakin variaatioita, mutta erot niiden välillä olivat hämmästyttävän pieniä. Yhden tai kahden kohdalle joku on ehdottanut jotakin muuta paikkaa. Riippuvien puutarhojen tilalle on esimerkiksi tarjottu varhaisimmissa versioissa Babylonian kaupunginmuuria. Suurimmassa osassa tunnetuista maininnoista ihmeet ovat kuitenkin juuri ne seitsemän, jotka nykyään luetellaan.
Valinnan tehneet kreikkalaiset tulivat laatineeksi maailman ensimmäisen kulttuurimuistomerkkien luettelon. Siitä seurasi myös, että muistomerkeillä vierailtiin paljon, niistä kirjoitettiin paljon – ja niistä säilyi paljon tietoa jälkimaailmalle. Siksi niistä osataan vieläkin kertoa monia yksityiskohtia, vaikka vain yksi niistä on enää olemassa.
Valittuja kohteita yhdistää ainakin niiden huomattava koko. Niistä on siis tullut ihmeitä jo aikalaisten silmissä siksi, että mitään niin valtavan suurta ei ollut aikaisemmin nähty. Toiseksi useimmat ovat omassa lajissaan jollakin tavoin uranuurtajia: ne tuovat jotakin uudenlaista siihen kulttuuriympäristöön, jossa ne on rakennettu.
Ihmeillä oli myös oltava ihailtavia ominaisuuksia: ne olivat ihmisten saavutuksia, jotka kertoivat ihmisen voiman äärimmäisistä mahdollisuuksista. Ne olivat huomattavan kookkaita, mutta ihmeiksi ei silti kelpuutettu suuria luonnonmuotoja. Maailman ihmeiden piti kreikkalaisten mielestä olla nimenomaan ihmisen aikaansaannosta. Esimerkiksi Suuri Valliriutta mainitaan yhtenä maailman ihmeistä vasta 1800-luvulta alkaen.
Välimeri puolestaan oli ”antiikin valtatie”, jonka varrelta tai johon laskevien jokien varsilta ihmeet löytyvät. Matkailun kannalta oli järkevää valita ihmeet vesireittien varrelta, koska maantiet olivat huonoja ja niitä oli vähän. Ihmeiden luo pääsi suhteellisen helposti pitkänkin matkan takaa, ja suuren osan niistä saattoi kiertää ”rengasmatkana” tarvitsematta lähteä seikkailemaan kauas rannikolta.
Aikoinaan Sydneyn yliopiston arkeologian apulaisprofessorina toiminut J. R. Green on pitänyt selvänä, että alkuperäinen ihmeiden luettelo laadittiin Aleksandriassa. Hän perustelee ajatustaan muun muassa sillä, että melkein kaikilla ihmeillä on jonkinlainen yhteys Aleksanteri Suureen. Pyramidit kreikkalaiset omaksuivat hellenistisenä aikana omaan kulttuuriinsa; Babylon taas oli Aleksanteri Suuren kuolinpaikka ja yksi itäisen hellenistisen maailman merkittävimmistä kaupungeista. Aleksanterin uskotaan avustaneen Artemiin temppelin jälleenrakennusta, ja ensimmäisen temppelin tulipalon kerrotaan tapahtuneen hänen synnyinyönään. Rodos oli Aleksandrian tärkeä kauppakumppani ja merkittävä merivalta. Mausoleumi edustaa varhaista kulttuurivuorovaikutusta Persian ja Kreikan välillä, eli se tavallaan ennakoi hellenististä aikaa, ja Faroksen majakka rakennettiin Aleksandriaan.
Miksi niitä on juuri seitsemän?
Seitsemän on monissa kulttuureissa ikiaikainen pyhä luku. Sitä pidetään täydellisyyden lukuna. Muun muassa juutalaisen laskutavan mukaan se on jumaluuden (3) ja maailman luvun (4) summa.
Raamatussa se esiintyy useammin kuin mikään muu luku. Pelkästään Johanneksen ilmestyksessä luku 7 mainitaan yli 50 kertaa. Jumalan luomistyössä viikko oli 7 päivää, mitä se on nykyisessä kalenterissammekin. Kuolemansyntejä on seitsemän, samoin Pyhän hengen lahjoja.
Numerologiassa seitsemän liitetään sisäiseen viisauteen, mystiikkaan, intuitioon ja sisäiseen voimaan.
Myös suomalais-ugrilaisille kansoille se oli pyhä luku.
Tietenkin antiikin kreikkalaiset tunsivat sen poikkeuksellisen merkityksen. Monenlaisia top7-listauksia tehtiin jo ennen ihmeitä – muun muassa jo Platonin (427–347 eaa.) aikaan tehtiin luettelo 7 viisaasta miehestä eli filosofista. Siksi oli vain loogista valita juuri 7 ihmettä.
Myöhemmin on etsitty maailman 8. ihmettä. Sellaiseksi on ehdotettu milloin mitäkin, mutta luvun 7 mystiikkaa ei ole pystytty sillä murtamaan. Sen sijaan edelleen tehdään 7-listauksia: uuden ajan 7 ihmettä, Euroopan 7 ihmettä, 7 luonnonihmettä, Ruotsin, Norjan tai Suomen 7 ihmettä jne. Se kertoo siitä, että muinaisten kreikkalaisten monumenttiluettelo on vaikuttanut jälkimaailman ajattelutapaan vahvasti ja kiehtovasti yli kahden vuosituhannen ajan.