Feidiaan Zeus

Ylijumala Zeuksen suuri kullalla ja norsunluulla päällystetty patsas pystytettiin 430-luvulla eaa. Kreikan Olympiaan kaupungin tärkeimpään temppeliin, joka oli kreikkalaisten uskonnollinen keskus.

Tämä valtava, komea temppeli oli rakennettu jo 500-luvulla, ja sen rakennustyötä johti paikallinen arkkitehti nimeltä Libon. Temppelistä tehtiin hyvin loistelias – muun muassa molemmat päädyt koristeltiin veistoksin, jotka tehtiin Egyptistä Faros-saarelta tuotetusta marmorista. Zeuksen temppeli onkin Kreikan varhaisklassisen kauden (480–450) edustavimpia rakennuksia, ja erityisesti sen temppelireliefejä pidetään oman aikansa merkittävimpinä.

Zeuksen patsaan veisti kreikkalainen Feidias Charmideen poika Ateenalainen, joka oli Kreikan täysklassisen ajan (450–400) hallitseva kuvanveistäjä. Zeus oli antiikin Kreikan suurin sisätiloihin sijoitettu patsas.

Brittiläinen arkeologi John Romer on todennut, että temppelin ihmeellisin asia ei ole sen koko, vaan mittasuhteet. Kreikkalainen temppeli olisi siis luotu kokonaisuudeksi, joka sellaisenaan ilmentää jotakin ihmistä ylempää. Romerin mukaan Ateenan Akropolis-kukkulalla sijaitsevan Parthenonin mittasuhteita tarkastelemalla voi saada käsityksen Olympian Zeuksen temppelin mittasuhteista, niiden tasapainoisuudesta ja harmoniasta, joka vaikuttaa ihmismieleen. Feidias veisti Parthenoniin Athene-patsaan kymmenen vuotta ennen Zeusta, ja siitä on mahdollista saada käsitys nykyajassakin. Nashvillessa Tennesseessä on nimittäin olemassa oikean kokoinen rekonstruktio Athenesta. Sen kämmenellä seisova patsas on tavallisen aikuisen ihmisen kokoinen. Romerin mukaan sen kokoluokan patsas herättää kunnioitusta, pelkoa, ihmetystä – jumalallisuuden kokemuksen. Myös Filon Bysanttilainen on kirjoittanut: ”Muita [ihmeitä] kunnioitamme mutta Zeusta palvomme.”

4. vuosisadalla kristitty maailma oli vallannut Olympian. Zeuksen kunniaksi järjestettävät olympiakisat lopetettiin ja Feidiaan verstaasta tehtiin kirkko. Liettyvä joki hautasi vähitellen mutaan Feidiaan työkalut ja lopulta koko verstaan, mutta samalla se kaikki säilyi jälkimaailmalle ja kaivettiin myöhemmin esiin.

Kuvapatsas Olympiakisojen kotikaupungissa

Olympian kaupunki oli Zeuksen palvomisen keskus. Myös Olympiakisat järjestettiin alun perin siellä ja Zeuksen kunniaksi, ensimmäiset sellaiset pidettiin vuonna 776 eaa. Ne oli tarkoitettu kaupungin sisäisiksi urheilukilpailuiksi, jollaisia järjestettiin muissakin kaupungeissa, mutta jo 600- ja 500-luvuilla niiden suosio oli niin laaja, että sekä urheilijoita että katselijoita saapui paikalle kaikkialta kreikkalaisesta maailmasta. Olympiakisoja käytiin siis jo vuosisatoja ennen kuin Zeuksen temppeli ja patsas rakennettiin.

Tarinan mukaan kuvanveistäjä Feidias oli joutunut lähtemään maanpakoon kotikaupungistaan Ateenasta tekemänsä kavalluksen vuoksi. Ei kuitenkaan tiedetä, pitääkö tieto kavalluksesta paikkaansa. Feidias oli hyvä ystävä valtiomies Perikleen kanssa, jota on syytetty myös kavalluksista, ja miehet ja asiat ovat voineet sekoittua keskenään. Tai sitten he toimivat yhdessä. Muutoin Feidias oli taiteilijana erittäin arvostettu, ja juuri hän oli toteuttamassa ja mahdollisesti johtamassa Perikleen aloittamaa Ateenan Akropolis-kukkulan rakennusohjelmaa. Hänen oletetaan johtaneen myös Parthenonin temppelin veistosten tekemistä.

1900-luvulla tehdyissä tutkimuksissa arkeologit ovat selvittäneet lisää tietoa Feidiaasta. Hänellä oli Zeuksen temppelin läheisyydessä työhuone, joka oli temppelin päähuoneen muotoinen ja kokoinen. Patsas on siis veistetty tilassa, joka vastasi mittasuhteiltaan sen oikeaa sijoituspaikkaa. Verstas oli suunniteltu niin, että se oli paitsi samankokoinen kuin temppelin patsaalle varattu osa, myös samassa kulmassa auringon suhteen, niin että Feidias näki koko ajan valon suuntautumisen. Verstaan olemassaolo osoittaa myös, että koko patsaan valmistamisen ajan itse temppeli oli normaalikäytössä, eli työ ei haitannut pyhiä menoja. Työtilasta on löydetty ateenalaisten saviastioiden palasia, joista on päätelty, että Feidiaalla oli apunaan kokonainen Ateenasta tullut työryhmä. Joka tapauksessa Feidiasta auttoi ainakin hänen veljenpoikansa Panaios, taidemaalari. Yhden tutkimuksissa löytyneen särkyneen ruukun pohjassa on kirjoitus: ”Minä kuulun Feidiaalle”. 

Feidiaan verstas on nykyään museo, jossa on esillä Zeuksen patsaassa käytettyjen materiaalin paloja ym. esineitä sekä työkaluja, muun muassa talttoja, poria, muotteja ja jalokivivasara. Niissä hämmästyttää erityisesti niiden pieni koko, joka kertoo työn äärimmäisestä pikkutarkkuudesta ja yksityiskohtien viimeistelystä. Antiikin suurimman patsaan veistämiseen käytettiin korusepän työkaluja.

Päällystetty puuveistos

Feidiaan Zeus on pystytetty joskus vuosien 435 ja 432 välillä, sillä Feidias kuoli jo vuonna 432 eaa. Patsas oli noin 13 metriä korkea. Se esitti valtaistuimella istuvaa Zeusta, joka piteli oikeassa kädessään siivekästä voittoa esittävää hahmoa ja vasemmassa kädessään valtikkaa, jonka päässä istui kotka. Aikalaiskuvausten mukaan Zeuksen pää ulottui melkein temppelin kattoon asti. Patsaasta yritettiin rakentaa niin kaunis ja koristeellinen, kuin ikinä mahdollista. Rakentamiseen kuluikin 8 vuotta.  

Patsas rakennettiin niin sanotulla chryselephantinos-tekniikalla. Se tarkoittaa, että veistoksen runko tehtiin puusta ja päällystettiin muilla aineilla: Zeuksen vartalo norsunluulla ja vaatteet ja valtaistuin kullalla. Feidias toteutti samalla tekniikalla esimerkiksi Parthenonin Athene -patsaan. 
Zeus-patsaalla kerrotaan olleen yllään kultainen viitta, joka oli koristeltu eläinten ja liljojen kuvilla, kultainen oliiviseppele päässä ja kultasandaalit jalassa. Myös valtaistuin oli koristeltu näyttävästi. Sen yläosassa olivat veistoksina kolmen jumalattaren ja kolmen vuodenajan edustajat (talven, kevään ja kesän; kreikkalaiset eivät tunteneet syksyä). Istujan pään takana ja yläpuolella sekä hänen jalkojensa juuressa taas oli kuvia sfinkseistä ja tanssivista voitonjumalattarista sekä kuva kaksoisjumalista Artemiista ja Apollosta. Valtaistuimen marmorista veistetyssä jalustassa oli samaten jumalien kuvia sekä kultaisia leijonia. Patsaan edessä oli kaide, joka oli koristettu Feidiaan veljenpojan Panaioksen maalauksin.

Patsaan edessä reunakaiteen ulkopuolella oli mustalla marmorilla reunustettu syvennys, joka täytettiin kirkkaalla oliiviöljyllä. Tällä yllättävällä yksityiskohdalla oli kaksi tarkoitusta: se esti patsaan norsunluupinnan kuivumisen ja halkeamisen ja samalla heijasti valoa patsaaseen. Temppelin päähuoneessa ei nimittäin ollut ikkunoita, joten valo tuli sinne vain ovesta ja itäpäädyn esihuoneesta.

Minne patsas katosi?

Vaikka Feidiaan Zeus oli aikansa suuri ihme, sen myöhemmistä vaiheista ei ole paljonkaan tietoa. 1800-luvulla arkeologit löysivät ensimmäisen kerran Zeuksen temppelin jäänteitä Olympiasta, ja arkeologisten löytöjen perusteella se on pystytty osittain rekonstruoimaan. Patsaasta sen sijaan ei ole löydetty muuta, kuin siinä käytettyjen materiaalien sirpaleita. Aikalaiskuvausten ja matkailijoiden kirjoitusten perusteella tiedetään kuitenkin osapuilleen, miltä se näytti. Esimerkiksi patsaan korjaamisesta 200-luvulla eaa. on jäänyt merkintöjä.

Joissakin lähteissä kerrotaan, että patsas ryöstettiin lopulta kaikesta arvokkaasta, ja se jäi rappeutumaan. Vuosina 523 ja 551 jaa. Olympian alueella oli ankarat maanjäristykset, jotka tuhosivat itse temppelin. Myöhempinä aikoina kaupunkia koettelivat vielä monet pahat tulvat, joiden seurauksena rauniot jäivät paksujen lietekerrosten alle.

Toisten tarinoiden mukaan Zeuksen patsas olisi viety Konstantinopoliin noin vuonna 394 jaa. ja se olisi tuhoutunut siellä tulipalossa vajaat sata vuotta myöhemmin. Patsashan oli rungoltaan puuta, joten palo olisi todella tuhonnut sen täydellisesti. Nämä kertomukset ovat herättäneet joissakin tutkijoissa hieman epäilyksiä siksi, että valtava 13-metrinen ja hirmuisen painava veistos marmorijalustoineen olisi siinä tapauksessa tarvinnut kuljettaa Olympiasta Konstantinopoliin kokonaisena ja vieläpä hyvin varovasti, jotta sen norsunluu- ja kultapinta säilyisi vahingoittumattomana. Tarina ei kerro, miten tämä olisi toteutettu.

Tunnetuin käsitys patsaan vaiheista on kuitenkin se, että Zeus kuljetettiin Konstantinopoliin, missä se joutui kristittyjen käsittelyyn. Tarinan mukaan patsas siirrettiin erään kristityn eunukin palatsiin, jonne hän keräsi muitakin pakanallisia taideaarteita. Siellä Zeus seisoi 60 vuotta, kunnes tulipalo tuhosi sen.

Feidiaan Zeusta, kuten muitakin kadonneita ihmeitä, on kuvattu eri aikoina monenlaisin maalauksin ja piirroksin. Vaikka patsaan nähneet ovat kirjoittaneet paljon siitä, miltä se näytti, he eivät ole osanneet kertoa jälkimaailmalle, mitä tyyliä Feidias oli käyttänyt patsasta suunnitellessaan. Feidiaasta on sanottu, että hän oli taiteilijana parhaimmillaan jumalankuvien tekijänä – siitä syystä hänet varmaan oli tehtävään valittukin. Hänen kuvilleen on kuulemma ollut ominaista etäinen, majesteettinen luonne. On sanottu, että luodessaan jumalankuvan Feidias loi uuden ihmiskuvan. Tästäkään on vaikea arvioida mitään tarkkaa, sillä Feidiaalta ei ole säilynyt alkuperäistöitä.

Zeuksen kasvojen väitetään kuitenkin säilyneen tavallaan Bysantin kirkon varhaisissa Kristus-kuvissa. Zeus oli edustanut jumalallisuutta tuhat vuotta, joten oli loogista, että uusi jumalankuva sai samat piirteet. Idän kirkko on kuvallisessa esityksessään hyvin konservatiivinen, joten kerran luotu malli jäi pysyväksi. Kristuksen piirteet esimerkiksi ikoneissa olisivat siis itse asiassa Feidiaan Zeuksen piirteet.

Kaunis ja vaikuttava Zeus epäilemättä oli. Kreikkalainen filosofi Dio Chrysostom on kirjoittanut 1. vuosisadalla jaa. näin: ”Jopa sellainenkin, joka on kärsinyt sieluntuskaa ja läpikäynyt elämässään suurimmat surut ja onnettomuudet ilman unen suomaa lepoa, unohtaa ihmiselon kurjuudet ja kauhut seisoessaan tämän patsaan edessä.”

Kuka oli Zeus?

Kreikkalaisten jumaluskossa Zeus oli ylijumala, taivaan ja ukkosen jumala, joka hallitsi säätiloja ja oli muiden jumalien kuningas. Zeus asui kolmen kilometrin korkuisen Olymposvuoren huipulla, joka oli osittain lumen peittämä ja maasta katsottuna yleensä aina pilvien verhoama. Siksi oli helppo kuvitella Zeus pilvipeitteen suojaan viskelemään salamoita. 

Zeus hallitsi ylikuninkaana kaikkia muita jumalia. Hänellä oli voimaa ja valtaa, jollaista ei ollut yhdelläkään muulla jumalalla. Samanlainen säitä hallitseva ylijumaluus esiintyy monien muidenkin indoeurooppalaisten kansojen vanhoissa uskonnoissa. Muun muassa Skandinavian muinaisuskossa vastaava mahtijumala oli Tor. Maailmanvaltiutta on sitten jaettu muiden jumalien, yleensä ylijumalan sisarusten tai lasten käsiin sopivissa suhteissa: esimerkiksi Zeun veljistä Poseidon hallitsi meriä ja Haades manalaa. 

Zeun vaimo oli sisarpuoliso, Hera, jolle myös rakennettiin loisteliaita palvontapaikkoja, muun muassa valtava temppeli Samos-saarelle. Ylhäiselle Zeukselle ei ollut löytynyt muuta samanvertaista vaimoa kuin sisar, mutta koska Zeus oli valmis ihailemaan myös toisia kauniita jumalattaria, sisarusparisuhde aiheutti jumalperheen kesken kaikenlaista mustasukkaisuusdraamaa.  Roomalaisilla vastaavat hahmot olivat Juppiter ja Juno. 

Miksi Feidiaan Zeus on erilainen ihme?

On arveltu, että useimmat maailman 7 ihmeestä on valittu siksi, että ne edustavat jotakin uutta rakennus- tai ajattelutapaa tai molempia. Feidiaan Zeus on poikkeus. Se edustaa Kreikan klassisen kauden klassista teosta, joka liittyy perinteiseen kreikkalaiseen jumaluuskäsitykseen. Zeus, toisin kuten esimerkiksi Artemis-jumalatar omassa temppelissään Efesoksessa, on ollut veistoksena täysin vallalla olevan näkemyksen mukainen.

Toiseksi Feidiaan Zeus on ainoa ihmeistä, joka sijaitsi vanhan Kreikan alueella, vieläpä yhdessä sen merkittävimmistä kaupunkikeskuksista. Vaikka kreikkalaiset selvästi ovat valinneet ihmeet, he ovat poimineet ne ympäri helleenistä maailmaa, ja ottaneet alkuperäisestä kotimaastaan mukaan vain tämän yhden.