Halikarnassoksen mausoleumi

 

Halikarnassoksen mausoleumi (m kreikk. Μαυσωλεῖον τῆς Ἁλικαρνασσοῦ, Mausōleion tēs Halikarnassū) eli Mausoleion tai Mausolleion (m.kreik. Μαυσωλεῖον, Mausōleion; lat. Mausolaeum) oli antiikin aikainen mausoleumi Halikarnassoksessa Vähässä-Aasiassa, nykyisessä Turkissa.

Halikarnassoksen mausoleumi sijaitsi nykyisessä Bodrumissa, satamakaupungissa, joka sijaitsee vastapäätä kreikkalaista Kosin saarta. Se rakennettiin Halikarnassoksen kuningas Mausollokselle eli Mausoleukselle vuonna 352 eaa. Juuri hänen nimestään on johdettu yleiskielen sana mausoleumi, hautamonumentti. Nykyisin mausoleumiksi voidaan nimittää sekä erillistä hautarakennusta että jotakin rakennuksen osaa.

Mausoleumi kesti paikoillaan peräti 1600 vuotta, mutta lopulta se romahti maanjäristyksessä 1300-luvulla. Loput raunioista hävisivät alkuperäiseltä paikaltaan, kun ristiretkellä olleet Johanniittain ritarikunnan ritarit rakensivat mausoleumin kivistä linnoituksen Bodrumin satamaan. Linnoitus on edelleen olemassa, ja kivien joukossa voi erottaa mausoleumiin kuuluneita marmoriharkkoja.

Mausoleumin raunioilta kaivetut patsaat ja friisien kappaleet ovat nähtävänä Lontoossa British Museumissa. Englantilainen arkeologi C. T. Newton löysi niistä suurimman osan vuosina 1856–1858.

Mausoleumista itsestään on säilynyt alkuperäisellä paikalla vain sisäänkäynti Mausolloksen hautakammioon. Mutta kun sen jäänteet oli tutkittu ja erilaiset rekonstruktiot alkoivat tulla tunnetuiksi 1800-luvulla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, uudeksi muodiksi tuli rakentaa mausoleumeja esimerkiksi pankkiireille ja muille rikkaille, tosin huomattavasti pienempiä kuin Halikarnassoksen mausoleumi. Niissä jäljiteltiin antiikin arkkitehtuuria ja käytettiin mieluusti kuvanveistäjiä koristelemassa Mausolloksen tapaan. Niihin liitettiin toki vaikutteita myös myöhemmistä taidesuunnista kunkin rakennuttajan maun mukaan.

Kuka rakensi ja miksi?

 

Anatoliassa, siis nykyisen Turkin alueella, kuningas Kroisoksen viimeisenä hallitsemaan Lyydiaan kuuluvassa Sardesin kaupungissa oli pajoja, joissa raha syntyi. Niissä opittiin puhdistamaan kultaa, jota oli kyllä jo kauan osattu kerätä maasta ja sulattaa massaksi, jossa kuitenkin oli seassa paljon muita metalleja ja epäpuhtauksia. Sardesissa keksittiin kuumentaa ohuiksi taotut kultalevyt ruukuissa suolan kanssa, ja niin saatiin kaikki muut ainekset irtoamaan. Puhtaasta kullasta tuli aine, jonka arvo pysyi aina samana. Jumalattaren kuvalla leimatut kultarahat mahdollistivat modernin talouden, jossa tavaraa ei vaihdettu tavaraan, vaan esineiden tai työn arvo mitattiin erillisellä välineellä.

Raha vaikutti myös ihmeiden syntyyn. Mausollos oli Anatolian lounaisosassa sijaitsevan Kaarian alueen satraappi eli käskynhaltija. Alue, nykyinen Turkki, kuului siihen aikaan Persiaan, jota hallitsivat Mausolloksen aikana kuninkaat Artakserkses II ja III, ja se oli jaettu eräänlaisiin maaherrakuntiin, joita satraapit hallitsivat. Heidän tärkein tehtävänsä oli huolehtia veronkannosta, mutta mahtava Mausollos myös yhdisti koko Kaarian alueen ja ulotti valtansa Joonian rannikolle ja lähisaariin.

Mausollos asui hallintokautensa aikana ensin Mysalassa, mutta vuonna 359 eaa. hän muutti rannikolle Halikarnassokseen. Hallitsija halusi hallintokaupungin rannikolle, mikä oli kaupankäynnin kannalta edullisin paikka.  Ja kuten tapa oli, kuninkaan asuinpaikka muuttui pääkaupungiksi. Mausollos suunnitteli uudelleen koko kaupungin, ja alkoi rakentaa sinne itselleen hautamuistomerkkiä, jonka suunnittelijaksi kutsuttiin kreikkalainen arkkitehti. Halikarnassoksen mausoleumi nousi siis rahan voimalla.

Mausollos kuoli jo vuonna 353, mutta hänen leskensä (sisarpuolisonsa) ja seuraajansa Artemisia jatkoi rakennuttamista. Artemisia ei kuitenkaan ehtinyt edetä mausoleumin kanssa pitkälle, sillä hänkin kuoli jo kahden vuoden kuluttua. 

Keskeneräinen rakennus oli kuitenkin niin hieno ja suurella vaivalla suunniteltu, että työ haluttiin viedä loppuun. Roomalainen historioitsija Plinius Vanhempi on todennut, että ”rakennustyö saatettiin päätökseen, koska sen suunnittelijat olivat päättäneet, että siitä tulisi heidän oman taiteensa ja suuruutensa muistomerkki.”

Minkä näköinen se oli?

 

Kukaan ei tiedä tarkasti, miltä Halikarnassoksen mausoleumi näytti. Siksi siitä on aikojen mittaan piirretty ja maalattu paljon kuvia, jotka ovat keskenään hyvin erinäköisiä. Yhteisiä piirteitä kaikille jälkeenpäin laadituille kuville ovat portaikko, jalusta, pylväikkö, pyramidimainen ylöspäin kapeneva katto ja sen huipulla veistosryhmä.

Niin paljon tietoa ja osia on kuitenkin säilynyt, että jotakin voidaan päätellä. 

Mausoleumi oli noin 45–50 metriä korkea, marmorilla päällystetty ja hyvin koristeellinen. Sen suunnitteli kreikkalainen arkkitehti, mikä osoitti Mausolloksen uudenaikaista ja ennakkoluulotonta ajattelua. Arkkitehdin (mahdollisesti heitä oli kaksi, Pytheos ja Satyros) avuksi oli värvätty peräti neljä johtavaa kreikkalaista kuvanveistäjää: Skopas (Pliniuksen mukaan itäinen sivu oli hänen), Bryaksis (pohjoinen sivu), Timotheos (eteläinen sivu) ja Leokhares (läntinen sivu), joiden piti huolehtia rakennuksen koristelusta veistoksin. Pliniuksen tietojen mukaan oli vielä viides, Pythis, joka veisti nelivaljakkoajoa kuvaavan patsaan mausoleumin katolle.

Mausoleumin tekee erikoiseksi ennen kaikkea uskomaton pikkutarkkuus. Säilyneistä paloista on voitu todeta, että jokaisen friisin jokainen pienikin yksityiskohta oli äärimmäisen huolellisesti veistetty ja tarkoin mietitty osaksi suurta kokonaisuutta. Pytheosta ei turhaan pidetty harvinaisen nerokkaana arkkitehtina.

Toinen huomattava erikoisuus mausoleumissa ovat varhaiset kreikkalaiset realistiset muotokuvat – ne olivat siis ihmisen, eivät jumalan kuvia. Niiden viesti katsojille oli: ”tässä voisitte olla te.”

Kaikkein alimmaisena rakennuksessa oli portaikko ja sen päällä korkea suorakulmainen jalusta, jonka sivujen pituudet olivat 33 ja 38,7 metriä. Vasta tämän jalustan päällä oli cella eli varsinainen pyhättö. Se oli ympäröity 36 joonialaisen pylvään muodostamalla pylväiköllä. Mausoleumin katto oli pyramidin muotoinen, ja Plinius on tiennyt kertoa, että siinä oli 24 askelmaa ja huipulla kilpa-ajoja esittävä valtavan kokoinen veistosryhmä, johon sisältyivät Mausolloksen ja Artemisian patsaat. Säilynyt Mausolloksen patsas on noin 4 metriä korkea, mikä antaa jonkinlaisen käsityksen koko veistosryhmän koosta.

Plinius Vanhempi uskoi siis, että jokaisella kreikkalaisella kuvanveistäjällä oli käytössään oma seinä. Siten mausoleumin jokainen seinä olisi ollut eri tekijän yksilöllinen taideteos. Myöhemmät tutkijat ovat kuitenkin arvelleet, että seinät muodostivat vähintään yhteisesti suunnitellun kokonaisuuden.

Yhä paikoillaan olevan hautakammion sisäänkäynnin lisäksi Halikarnassoksen mausoleumista on säilynyt muita veistoksia, mutta niiden kaikkien alkuperäistä sijaintipaikkaa ei tiedetä. Myöskään sitä ei tiedetä, millä sivulla ja missä kohtaa rakenteita sijaitsi mausoleumin varsinainen sisäänkäynti.

Säilyneitä, nykyään British Museumin kokoelmiin kuuluvia osia ovat leijonaveistokset sekä kappaleet kolmesta friisistä, joista yksi esittää kilpa-ajoja (lienee ollut hallitsijaparin mieliharrastuksia!), toinen taistelua kentaurien kanssa ja kolmas taistelua kreikkalaisten ja amatsonien välillä. 

Friisi on klassista arkkitehtuuria edustavissa rakennuksissa entablementin eli palkiston keskimmäinen osa, joka on usein koristeltu reliefein. Reliefi = korkokuva eli kohokuva, jossa veistetyt hahmot nousevat kuvan pinnasta tai ovat koverrettuina sen sisään.

Kilpa-ajoa kuvaavan friisin tiedetään melko varmasti kiertäneen cellaa pylväikön sisäpuolella, ja jompikumpi toisista on ympäröinyt jalustan yläosaa pylväikön alapuolella. Missä sijaitsi kolmas friisi, siitä tutkijat ovat jatkuvasti erimielisiä. Leijonaveistokset ovat näyttäviä, mutta kukaan ei osaa varmasti sanoa, missä kohtaa mausoleumia niiden paikat olivat.  

Tärkeä säilynyt osa on Mausolloksen patsas. Se on yksi varhaisimmista säilyneistä realistisista muotokuvista. Mausollos on kuvattu levollisena rennossa asennossa, ja hänen piirteensä on säilytetty luontevan rosoisina: paksut huulet, voimakkaat kulmat, paksu kaula, tuuhea tukka ja parta. Vaikka veistoksen tekijä on ollut kreikkalainen, hän on tallettanut Mausolloksen jälkimaailmalle oman itsensä oloisena, ei antiikin mestarien tapaan hahmoja tyylitellen ja jalostaen.

Aikalaiset ovat kertoneet, että mausoleumi näytti kaukaa katsottuna leijuvan ilmassa kaupungin yläpuolella. Vaikutelma johtunee korkeasta pohjakerroksesta, jonka päällä oli pylväikkö. Matkan päästä näytti, että pylväikön lattia oli koko rakennuksen pohja. 

Miten tämä kaikki liittyy Aleksanteri Suureen?

 

Ei äkkiä katsoen mitenkään, sillä Aleksanteri Suuri syntyi vasta niihin aikoihin, kun Halikarnassoksen mausoleumia rakennettiin. Makedonian kuningas Aleksanteri Suuri oli kuitenkin antiikin merkittävimpiä sotapäälliköitä, joka valloitti muun muassa Persian ja Egyptin ja eteni kauas itään, Intiaan asti. Hän kasvatti valtavan armeijan, perusti uusia kaupunkeja (muun muassa Egyptiin Aleksandrian, josta tuli merkittävä kulttuurikeskus) ja asutti kreikkalaista väestöä ympäri valloittamiaan alueita. 

Aleksanterin kuolemasta vuonna 323 eaa. lasketaan alkavaksi hellenistinen aika, jolloin kreikkalainen kulttuuri levisi Välimeren ympäristössä ja Lähi-Idässä, ylti Egyptiin ja Intiaan asti. Aikakausi päättyi viimeistään siihen, kun Rooma vuonna 30 eaa. valloitti viimeisen itsenäisen hellenistinen kuningaskunnan.

Hellenistinen aika oli joka tapauksessa valtaisa kreikkalaisen kulttuurin ekspansio ja samalla sen itsensä muokkautumisprosessi kaikkien itäisten ja eteläisten vaikutteiden ansoista. Hellenismi läpäisi vahvasti myös koko roomalaisen kulttuurin ja taiteen. Siten antiikki siirtyi roomalaisen kulttuurin kautta länsimaisen keski- ja uuden ajan taiteen perustaksi. 

Halikarnassoksen mausoleumissa nähdään viitteitä tähän suuntaan, vaikka se oli valmiina jo vuosikymmeniä ennen kuin Aleksanteri Suuren valloitukset alkoivat. Tällaisia:

1)    Mausoleumin suunnittelijoiksi kutsuttiin vähintään viisi kreikkalaista alansa huippuosaajaa. Miksi? Eikö suuressa Persiassa ollut päteviä ja oman kulttuurinsa tuntevia arkkitehtejä? Ilmeisesti haluttiin jotakin uutta ja erikoista, vieraita arkkitehtuurin vaikutteita oli alettu ihailla vierastamisen sijasta.
2)    Kreikkalaiset eivät pitäneet tapanaan rakentaa näyttäviä hautamuistomerkkejä. Tapa oli itämainen, heille vieras, eivätkä he ymmärtäneet, miksi tavallisen kuolevaisten ihmisten muistelemiseksi piti nähdä niin paljon vaivaa. Silti kreikkalaiset rakensivat mausoleumin loppuun ”oman taiteensa muistomerkiksi”, kuten Plinius selittää. He olivat siis ylpeitä työstään, vaikka heidän omassa kulttuurissaan ei ollut senkaltaista tapaa kunnioittaa vainajia.
3)    Kreikkalaiset ammattilaiset veivät Halikarnassoksesta mukanaan uusia vaikutteita kotimaahansa: uuden ihmiskäsityksen ja uuden arkkitehtuurin alueen. Raja-aidat kulttuurien välillä alkoivat horjua.
4)    Kreikkalaisten hyväksyminen näin tärkeän rakennuksen suunnittelijoiksi edisti osaltaan maiden välisiä suhteita – ennen kaikkea kauppasuhteita.